Kahvi mustana -tarpeisto

Näytelmän tarpeistoa.

Tarpeistolla tarkoitetaan kaikkea sitä tavaraa ja esineistöä, jota näyttelijät kantavat käsissään tai mikä täydentää lavastusta. Joskus joudutaan erikseen sopimaan siitä, onko seinällä oleva taulu tarpeistoa vai lavastusta tai kuuluuko laukun hankkiminen tarpeistolle vai onko se osa puvustusta. Tarpeistonvalmistaja hankkii ja valmistaa nämä esineet ja tarpeistonhoitaja pitää huolen siitä, että tavarat ovat koko ajan oikeilla paikoillaan. Hämeenlinnan teatterissa tehtävät on yhdistetty ja toimin yksin näissä työtehtävissä. Olen koulutukseltani puuseppä sekä maskeeraaja ja tulin alun perin työharjoitteluun lavastamoon ja tein lavasterakentajan töitä. Aloitin tarpeistossa kaksi ja puoli vuotta sitten, mutta edelleen autan tarvittaessa lavastamon puolella, lähinnä lavastemaalarin ominaisuudessa.

Kerron tässä Kahvi mustana -näytelmän tarpeiston synnystä ja mitä kaikkea työni käytännössä pitää sisällään.

Tässä syntyy kirjoja hyllyn täytteeksi.
Kirjahylly täyttyy.

Kaikki alkaa siitä, kun saan näytelmän käsikirjoituksen käsiini alkuvuodesta 2018. Aluksi silmäilen tekstin läpi, että saan käsityksen siitä, mistä näytelmä kertoo ja mille aikakaudelle se sijoittuu. Sen jälkeen luen tekstin uudelleen ja merkitsen yliviivaustussilla jokaisen käsikirjoituksessa mainitun esineen. Teen listan tavaroista ja alan jo miettiä, mitkä niistä löydän tarpeistovarastosta, mitä täytyy valmistaa itse ja mitä on hankittava muualta.

Kolmijalka saa uuden ilmeen maalipinnalla.
Pahvista syntyy kaukoputki.
Kaukoputken messinkiosien ikä luodaan maalilla.

Tästä näytelmästä tiedän tässä vaiheessa, että se sijoittuu 1930-luvulle ja paikkana toimii yksi ja sama huone koko näytelmän ajan. Tarvitaan mm. kahviastiasto ja kirjeitä, kutimia, kassakaapin avaimia, vanha puhelin, gramofoni, savikiekkolevyjä ja lääkelaatikko, jonka sisällä on lääkepulloja. Kerään näitä jo valmiiksi tarpeistokärryihin.

Vanha lääkelaatikko ei kestä ensi-iltaan saakka.
Uusi vanerilaatikko patinoidaan näytelmään sopivaksi.

Ensimmäisessä tuotantokokouksessa käydään läpi näytelmän eri osa-alueet koko teknisen tuotantotiimin kanssa. Tällöin saan myös kuulla tarpeistolle varatun budjetin. Ohjaaja ja lavastaja kertovat omat näkemyksensä: millainen interiööri näyttämölle tulee ja mitä käsikirjoituksessa mainitsematonta tavaraa minun odotetaan tuovan näyttämölle. Esimerkiksi  nyt näyttämöllä on iso kirjahylly, joka on täytettävä tavaralla. Seinälle halutaan kolme peuran päätä.

Peurojen pohja valmistetaan paperista. Avustajana toimii huomionkipeä Mahti.

Harjoituskauden aikana pidetään muutama tuotantokokous myöhemminkin. Näissä keskustellaan muun muassa siitä, missä vaiheessa kukakin tekijä on, mitä haluamme näyttää lehdistötilaisuudessa ja mitä se vaatii sekä varmistutaan siitä, että kaikki sujuu kuten pitääkin.

Ennen harjoituskauden alkua selvitän, minkä hintaisia täytetyt peurat ovat ja mistä niitä voisi ostaa tai lainata. Pian minulle kuitenkin selviää, että budjetti ei riitä niiden hankkimiseen, joten valmistan ne itse. Niiden valmistaminen osoittautuu näytelmän työläimmäksi, mutta samalla myös mielenkiintoisimmaksi osa-alueeksi.

Ennen maalipintaa peurat muistuttavat pehmoleluja.

Harjoituskauden alkaessa käytössämme on kevään ajan teatterin harjoitussali, jonka lattiaan on merkitty kalusteiden ja seinien paikat. Kerään tarpeistovarastosta harjoitustarpeiston, jotta näyttelijät pääsevät heti harjoittelemaan tavaroiden kanssa. Kun näyttelijät herättävät hahmot eloon näyttämöllä, alan saada lopullista kuvaa näytelmän tyylistä. Nyt voin alkaa miettiä millaisia varsinaisten näytelmässä käytettävien tavaroiden pitäisi olla.

Koko harjoituskauden ajan halutaan hankkia lisää näytelmän kannalta oleellista tarpeistoa. Mahdollisuuksien mukaan olen mukana harjoituksissa ja kirjaan ylös kaikki uudet ideat ja yritän löytää heti jonkun esineen, jota harjoituksissa voidaan käyttää. Samaan aikaan etsin lopullista tarpeistoa tarpeistovarastosta, teen ostoksia ja valmistan sitä, mitä ei ole vielä valmiina. Korvaan harjoitustarpeistoa lopullisella sitä mukaa, kun löydän sitä. Järjestäjä-kuiskaaja, joka on aina mukana harjoituksissa, kirjaa ylös kaiken puolestani ja toimittaa tiedot minulle silloin, kun olen itse muualla.

Peura alkaa löytää lopullista muotoaan.

Harjoitusten aikana alkaa myös pikkuhiljaa selvitä, missä tavaroiden paikat ovat. Pidän kirjaa tarpeiston sijainnista ja luon itselleni työlistaa, johon merkitsen jokaisen askeleen, jonka näytelmää ennen ja sen aikana tulen ottamaan.Työlista elää aina ensi-iltaan saakka. Tämän esityksen kohdalla olen paljon poissa harjoituksista, koska peurojen valmistaminen vie paljon aikaa. Tarpeiston liikuttaminen jää pitkälti näyttelijöiden tehtäväksi. Onneksi tässä näytelmässä tavara ei liiku lavalla kovin paljon.

Kesäloman jälkeen pääsemme näyttämölle ja lavasteet ja tarpeisto alkavat olla paikoillaan. Kaikki ei ole vielä valmista, mutta ensi-iltaan on kuukausi ja tässä vaiheessa tarpeistoon saattaa tulla vielä muutoksia. Jotain tarvitaan lisää ja jostain päätetään luopua. Kun viimein näen tarpeiston oikeassa ympäristössä ja valossa, huomaan välittömästi, että hankkimani koriste-esineet eivät näytä sellaisilta kuin toivoin. Yritän ensin korjata tilanteen maalaamalla niitä, mutta päädyn kuitenkin hankkimaan joitakin esineitä kokonaan uusina. Maalaan sitten nekin. Harjoituksissa käytetty lääkelaatikkokin hajoaa. Koska en löydä mistään valmiina sopivaa, teen kopion hajonneesta laatikosta. Samalla valmistan edelleen peuroja.

Peurat on valmiina matkustamaan näyttämölle.

Ensi-illan koittaessa 28.9. peurat ovat paikoillaan seinällä ja työ on muuttunut tarpeistonvalmistuksesta tarpeistonhoidoksi. Työlistaan ei tässä vaiheessa tule enää muutoksia ja sen ainakin pitäisi olla niin tarkka ja selkeä, että mahdollinen tuuraaja selviytyy sen avulla, jos itse sairastun. 

Ripustamisen hoitaa lavastaja.

Tarpeiston on oltava valmiina aina tuntia ennen esitystä. Joidenkin näytelmien kohdalla saan juosta koko esityksen ajan siirtelemässä tarpeistoa tai usein myös lavasteita, mutta tässä näytelmässä tekemistä esityksen aikana on vain vähän. Väliajalla tiskaan näyttämöllä käytettyjä astioita ja siirrän muutamia esineitä. Muuten lähinnä tarkkailen esitystä ja olen valmiina reagoimaan, mikäli jotain hajoaa kesken näytöksen. Esityksen jälkeen on jälleen aikaa tiskata. Sen lisäksi laitan tavaroita paikoilleen uutta esitystä varten tai puran koko tarpeiston kärryihin, että saamme pystytettyä toisen näytelmän paikoilleen.

Samaan aikaan olen tehnyt myös näytelmää Tahtien sota, jonka ensi-ilta oli 1.9.2018. Nyt, kun näitä kahta näytelmää esitetään, olen jo aloittanut helmikuussa 2019 ensi-iltaan tulevan näytelmän valmistamisen.

 

Maria Myrskyvuori, tarpeistonvalmistaja

Jaa:
Share

Teatterilaisten syksy alkoi

Kuumat tunnelmat aloittivat Hämeenlinnan Teatterin syyskauden elokuun ensimmäisenä päivänä, kun musiikkikomedian Tahtien sota tähdet taas saapuivat töihin. Vadelmakakun ja tervetuliaiskahvien voimin muisteltiin biisejä ja tansseja ja suunniteltiin uusia markkinointijuttuja. Ensi maistiaisia tästä 90-luvun nostalgiasta saa netistä elokuun toisella viikolla ja livenä makupaloja kokemaan pääsee jo Elomessuilla 11.-12.8. ja Taiteiden yössä 24.8.

Meille teatterilaisille on merkittävä tapaus, että esityksemme Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta– draamasta vierailee Pohjoismaiden suurimman teatterifestivaalin Tampereen Teatterikesän Pääohjelmistossa 11. ja 12.8. Tämä jo vuonna 2017 ensi-iltansa saanut täysiä katsomoita vetänyt esitys nähdään muutamia kertoja vielä elo-syyskuussa Hämeenlinnassa omassa ohjelmistossamme.

Vaikka rantatuolissa ja rentouttavissa halkohommissa olenkin enimmäkseen aikaani viettänyt, en kokonaan ole päässyt irti teatterin taikamaailmasta kuitenkaan. Kesän aikana tuli seikkailtua katsomassa esityksiä, taidenäyttelyitä, keikkoja ja oopperoita kaikkiaan 20 eri tilaisuudessa. Elämyksiä on tullut koettua Kainuussa, Pohjanmaalla, Satakunnassa, Pirkanmaalla ja Hämeessä laidasta laitaan. Kesällä tietty näihin elämyksiin liittyy vahvasti myös ystävien tapaaminen ja rento yhdessäolo.

Lehdessä naapurikaupungin teatterin taiteellinen johtaja sanoi, että taide kuolee laitoksissa. Ainakin niissä laitoksissa ja instituutioissa, joissa minä olen taidetta käynyt tsekkailemassa, se näyttää vahvasti hengittelevän ja voivan oikein hyvin. Erityisen iloinen olen raadittamistani kuuden nuoren taiteilijan Veikko Sinisalo- kilpailun finaalista. Meitä raatilaisia olivat lisäkseni taiteilijaprofessori, ohjaaja Mikko Roiha ja näyttelijä Tuukka Vasama. Kuusi alle 30- vuotiasta taiteilijaa oli koonnut kukin 20 minuutin monologiesityksen, ja huh, niissä todellakin oli väitettä ja tunnetta. Niissä oli juuri sitä jytyä, mitä taiteeksi sanotaan. Raadittaminen ei ollut helppoa, kaikkea muuta. Tulenpalavasti on myös palautteemmekin otettu vastaan. Uskallan siis väittää, että taide ei ole nääntymässä mihinkään. Mitä enemmän maailmassa sekoillaan, eletään hullujen poliitikkojen ja ilmastonmuutoksen ja siirtolaisvirtojen mylläköissä, sitä vahvemmin taide ottaa kantaa. Jopa meidän komediamme Tahtien sota on ajassaan kiinni; siinä tangomaailma sulkee rajansa ja yrittää näännyttää toisinajattelijat, vaan kuinkas sitten kävikään.

Niinpä minä, 90- luvun nuori aikuinen Teatterikoululainen, oheisessa kuvassa kurssitoverini, Hämeenlinnna Teatterin näyttelijän Jarkko Tiaisen kanssa Vanhan YO- talon takahuoneessa vuonna 1994 valmistautumassa lauluiltaan, toivotan teidät tervetulleiksi Hämeenlinnan Teatteriin – Tukka takana ja syyskausi edessä.

Jaa:
Share

Tahtien sotaa ja Mustaa kahvia

Kevätpäivien kynnyksellä julkistimme tänään syyskauden ohjelmistomme.
Syyskuussa on peräti kaksi ensi-iltaa: kantaesitys musiikkikomediasta Tahtien sota ja kantaesitys Christien dekkarista Kahvi mustana. Syyskauden ohjelmistossa jatkaa Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta sekä lastennäytelmä Viiru muuttaa.

Syksyn valmistelut ovat meillä jo pitkällä ja onkin ihanaa saada vihdoin kertoa ja näyttää mitä olemme tekemässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tahtien sotaa on harjoiteltu jo yli kuukausi. Lavasteita tehdään kiivaimmillaan. Puvut ja peruukit ovat työn alla. Uusia markkinointikanavina on käytetty tekemällä vlogia ja videoita YouTubeen ja facebookiin.

Aika moni ihmetteli myös teatterin sivuille ilmestyneitä erilaisia kahvikuppi- ja kahvinkeittovideoita. Kukaan ei voinut arvata, että kyseessä on makupalat Agatha Christien Poirot- dekkarista Kahvi mustana. Tarina on alunperinkin kirjoitettu näytelmäksi, mutta myöhemmin sovitettu romaaniksi. Kuka voisi olla sopivampi suomalainen Poirot kuin Hannu Huuska. Poirot:n pienet harmaat aivosolut saavat kovasti pohdittavaa, kun kuuluisan tiedemiehen kauniissa maalaishuvilassa tapahtuu murha. Näyttelijämmekään eivät vielä tiedä kuka on murhaaja. Heille ei ole annettu luettavaksi näytelmän loppuratkaisua, joten harjoitellessaan he eivät tiedä kuka heistä on murhaaja. Ohjaaja antaa näytelmän lopun vasta syksyllä näyttelijöille opittavaksi.

Tässä työssä ei todellakaan tule tylsää päivää: puvusto on tehnyt pukuja seinäjokilaiseen tangoon joka on maustettu Tahtien sodalla, sekä 30- luvun tyylikästä englantilaista maalaiskauneutta kampaamon kompatessa peruukeilla ja parroilla. Vain Poirot`n puku on teetetty ulkopuolisella vaatturilla. Lavastamo ahertaa akselilla avaruus, Viirun uusi koti, marmorilattia ja Rytöpirtti. Markkinoinnissa saamme keksiä alati uusia väyliä ja keinoja.

Tämä kausi on minulle henkilökohtaisestikin oikein mukava, sillä meillä on töissä ohjaajana kaksi edeltäjääni – Riku Suokas on Hämeenlinnan Teatterin entinen johtaja ja Hannu Huuska johti Kajaanin Runoviikkoa pitkään muutama vuosi ennen minua. Heiltä molemmilta olen saanut oppia ja evästystä urani varrella. On hienoa, että sain heidät nyt Hämeenlinnaan.

Ohjelmisto on teatterinjohtajan luoma kokonaisuus. Jotkut toteutuvat näytelmät ovat puhtaasti omia ideoitani ja haaveitani tai itse löytämiäni ajatuksia, mutta suurin osa löytyy yhteistyössä monien taiteilijoiden, omien ja vierailijoiden kanssa. Minun vastuullani on suodattaa näistä ajatuksista se ohjelmisto, josta muodostuu yleisömme mielenkiintoinen teatterikausi. Kokonaisuuden muodostaminen on hidasta ja mielenkiintoista. Tämänkin vuoden kuluessa olen jo lukenut parikymmentä näytelmää, joista jotkut useaan otteeseen, viitisen romaania, katsonut toistakymmentä elokuvaa ja 5 kokonaista televisiosarjaa, nähnyt esityksiä useissa eri teattereissa ympäri maatamme – oopperaa, puskakomediaa, musikaalia, romanttista komediaa ja draamaa. Olen keskustellut yli kymmenen ohjaajan kanssa mahdollisista yhteistöistä, saanut kolmattakymmentä vierailuesitystarjousta. Pikku hiljaa näistä sitten muhii pääni pannussa kokonaisuus, joka teille tarjoillaan, olkaa hyvä.

Tervetuloa Hämeenlinnan Teatteriin

Jaa:
Share

Ensi-ilta

Kuva Tapio Aulu

Ensi-ilta.
Vihdoin, vihdoin, vihdoin. Nyt se on valmis. Tai sen täytyy olla. Ei. SE ON VALMIS.

Olo on mahtava. Olen niin tyytyväinen tähän juttuun. Se on paras mahdollinen. Meillä on timantti esitys josta ihmiset varmasti tykkäävät. Juttu on vauhdikas ja yllättävä ja silti se koskettaa. Tämä juttu on ennakoissa käännyttänyt jo kaksi musikaalivihaajaa. Ja se on iso juttu.

Kuvassa Matti Leino, Sinikka Salminen ja Lotta Huitti. Kuva Tapio Aulu

Ensi-ilta on aina ladattu täyteen odotuksia. Silloin esityksen pitäisi olla valmis ja sen pitäisi osua maaliin. Joskus jännitys vie kuitenkin keskittymisen väärille raiteille ja saattaa olla että ns. seisoo itsensä vieressä koko esityksen ajan eikä missään vaiheessa pääse roolihenkilönsä sisälle. Välttämättä katsoja ei huomaa eroa, mutta esiintyjä kyllä huomaa. Itse yritän ajatella että en edes tähtää ensi-iltaan. Se on vain maaliviiva jonka jälkeen alkavat itse esitykset.

Pahinta on ensi-ilta esitystä edeltävä päivä. Ikinä aika ei kulje niin hitaasti kuin silloin. Ruoka ei maistu, mutta on pakko syödä koska muuten ei pysty vetämään esitystä läpi. Vähän helpottaa kun vihdoin iltapäivällä pääsee teatterille ja näkee työkaverit jotka jännittävät yhtälailla. Sen takia harjoitellaan että esityksen pystyy vetämään läpi vaikka pulssi olisi kahdessasadassa alusta loppuun. Silloin kun jännittää ei voi muuta kuin mennä repliikki kerrallaan, kohtaus kerrallaan, yrittää kohdata vastanäyttelijä lavalla ja jossain vaiheessa huomata että on kiitokset ja oho ensi-ilta on ohi.

Kuvassa vasemmalla Katariina Kuisma-Syrjä. Lattialla Liisa Peltonen, Matti Leino, Aleksi Aromaa ja Miikka J Anttila. Kuva Tapio Aulu

Toivon todella että ihmiset nauttivat ja löytävät tämän esityksen sillä itse ainakin nautin ja tämä on juuri sellaista teatteria jota itse haluaisin mennä katsomaan.

Kuva Tapio Aulu

Sinikka Salminen, näyttelijä

Jaa:
Share

Kulissien takana

Nyt takana on jo kuusi läpimenoa. Läpimenot ovat olleet omalta osaltani vielä huojuvia. Yhtenä iltana tuntui että ykköspuolisko asettui paikoilleen, seuraavassa läpimenossa ykköspuolisko oli hatara ja kakkospuolisko tuntui valmiimmalta. Välillä kohtauksiin löytyi uusia asioita ja kun seuraavana iltana yritin toistaa niitä niin tuntui että meni ihan metsään. Kokonaisuutena jokainen läpimeno vei esitystä kuitenkin eteenpäin.

Läpimenojen jälkeen saamme aina ohjaajalta palautteen. Huomiot voivat olla yksittäisissä repliikeissä tai koko kohtauksen rytmissä. Samoin tässä vaiheessa valoja ja ääniä asetellaan lopullisille paikoilleen. Jotkut asiat pystytään sopimaan kun taas toisia asioita on vielä harjoiteltava.
On tärkeää että töitä tehdään loppuun saakka ja on hyvä että ihmiset sanovat ääneen jos jossain kohtauksessa on epämääräisyyttä. Sen kyllä tunnistaa kun kohtaus asettuu paikalleen ja asiat ovat oikeissa suhteissa toisiinsa. Kyse voi olla ihan pienistäkin viilauksista. Voi myös olla että joillekin asioille on tullut sokeaksi. Esim. toisen puoliajan alku. Itselläni oli siinä hankala olla. En löytänyt syytä tekemiseeni ja toistin vain jotain joka oli jossain vaiheessa harjoituskautta siihen syntynyt. Ilmaisin asian ääneen ja mietimme miten tilanteen voisi ratkaista. Ja kun ratkaisu löytyi niin tuntui että se oli puuttuva palapelin palanen, joka sopi kokonaisuuteen ja kirkasti roolihenkilöni kaarta.

Näyttelijät kuuntelevat ohjaajan palauttetta lämpiössä.
Näyttelijät kuuntelevat ohjaajan palauttetta lämpiössä.

Keskiviikkona meillä oli jo katsojia. On todella hyvä että ensimmäiset yleisöt tulevat hyvissä ajoin ennen ensi-iltaa jotta pääsee tunnustelemaan ihmisten reaktioita. Yleisö on iso osa esitystä ja esitys elää yleisön mukana. Sen takia elokuvaa ja teatteria ei voi verrata, sillä kun elokuva on valmis se on valmis eikä muuksi muutu. Teatteriesitys on aina erilainen ja virittyy kulloisenkin yleisön mukaan. Vaikka harjoituskaudella kohtauksiin rakennetaan tarkat radat joita toistetaan, niin kohtausten sisällä asiat muuttuvat. Valmiin esityksen esittäminen on jatkuvaa läsnäoloa. Siinä aistii yleisön mielialaa ja vastanäyttelijöiden viritystä.

Valmis esitys ei ole kiinni vain näyttelijöistä. Kulissien takana meitä auttavat monen eri osa-alueen ammattilaiset jotka mahdollistavat muunmuassa kuin taikaiskusta vaihtuvat vaatteet.

Pukija Emmi Oravainen vastaa roolivaatteiden huollosta ja auttaa näyttelijöitä pikavaihdoissa. Itselläni on yksi hyvin nopea vaihto, jossa pitää saada kengät jalasta ja vaihtaa koko kostyymi uuteen. Aikaa siihen ei juuri ole. Vastaavanlaisia pikavaihtoja on esityksen aikana monta. Pukija Emmillä on varmasti yhtä tarkka koreografia lavan takana kuin meillä on näyttämöllä sillä vaihtoja tapahtuu kummallakin puolella lavaa ja välillä kulissien takana tai lavan takana olevalla käytävällä sekä kerran näyttämöllä.

Pukija Emmi Oravainen huoltaa esityksessä käytettäviä vaatteita.
Pukija Emmi Oravainen huoltaa esityksessä käytettäviä vaatteita.

Pikavaihdon jälkeen tarvitsen seuraavaan kohtaukseen leikkuulaudan jonka päällä on kaksi tomaattia ja puukko. Ja jotta ehdin oikealla iskulla sisään pikavaihdon jälkeen niin tarpeistonhoitajamme Maria Myrskyvuori odottaa minua näyttämön sivussa ja ojentaa minulle tarvitsemani välineet. Maria hoitaa tarpeistoa ja vastaa siitä että jokaisella 15 näyttelijällä on tarvitsemansa rekvisiitta aina oikeassa paikassa valmiina käytettäväksi. Lavan sivuilla on ns. tarpeistokärryt ja kärryissä on yleensä nimikoidut tarpeistolaatikot joissa säilytetään jokaisen henkilökohtaisia tarpeistoja esim. silmälasit, puhelin, nuija, silmätipat jne. Ja voin kertoa että tavaraa on paljon. Maria on hankkinut tai itse valmistanut kaiken musikaalissa käytettävän tarpeiston.

Näyttämömies Pirita Kervinen ja tarpeistonhoitaja Maria Myrskyvuori kuuntelevat ohjaajan palautetta.
Näyttämömies Pirita Kervinen ja tarpeistonhoitaja Maria Myrskyvuori kuuntelevat ohjaajan palautetta.

Vaihdoissa auttavat myös kampaaja-maskeeraaja Liisa Sormunen ja Oona Sihvonen. Tahti on kova ja peruukkeja kiinnitetään ja irrotetaan nopeassa tahdissa. En edes tiedä kuinka monta peruukkia tässä näytelmässä käytetään, mutta paljon niitä on. Osan peruukeista Liisa Sormunen on valmistanut itse alusta saakka tai muokannut vanhoista. Myös kaikki viikset ovat Liisan käsialaa. Peruukkeja täytyy esitysten väleissä huoltaa.

Ja koska jokainen esitys on erilainen, niin valoja ja ääniä ei voi hoitaa tietokone vaan yleisön takana valo- ja äänipöydän takana istuvat valosuunnittelija Hannu Suutari ja äänisuunnittelija Timo Pönni sekä videosuunnittelija ja äänimestari Veikko Pulli. He ovat hyvin olennainen osa työryhmää. Hannu on ollut alusta saakka mukana harjoituksissa ja suunnittelut valaistusta. Katsoja ei välttämättä edes huomaa miten suuri merkitys valoilla on. Ne eivät pelkästään valaise vaan ne luovat suurelta osin kohtauksen tunnelmaa ja intensiteettiä. Hannu valaisee näyttelijät, mutta näyttelijöiden on myös itse osattava hakeutua valoon. Välillä lavalla voi olla vaikeaa hahmottaa missä valon raja kulkee, mutta muunmuassa näitä asioita käydään palautteissa läpi.

Timo Pönni vastaa kaikesta äänestä mitä esityksessä kuullaan. Sekä bändin ja laulun välisistä balansseista, että jokaisen 15 näyttelijän nappimikistä plus vielä kaikki musikaalissa tarvittavat tehosteäänet kuten ovikello, puhelimenpirinä ym. joiden on tultava aina oikealla iskulla oikeaan kohtaan. Jossain palautteessa Timo toivoi omistavansa kolmannen käden jotta voisi miksata erään kappaleen haluamallaan tavalla. Itse en tiedä äänipöydistä mitään mutta voin uskoa että kovin montaa hengähdyshetkeä Timolla ei esityksen aikana ole.

Veikko Pulli vastaa projisiokankaalle heijastettavista kuvista ja videoista. Kuvien ja videoiden on toimittava yhteen Hannun valojen ja tietenkin lavan tapahtumien kanssa. Ensi-illan jälkeen Veikko ajaa esityksissä sekä valot että projisoinnit

Lisäksi esityksessä on mukana näyttämömestari Timo Lindstén joka vastaa aikalailla koko esityksestä ja kaikkien turvallisuudesta. Timo käyttää esirippua ja ajaa nostinta joka laskee ja nostaa näyttämötornissa olevia lavasteita. Hänellä on apuna näyttämömies Pirita Kervinen ja yhdessä he ovat mukana kaikissa vaihdoissa. Muunmuassa takaa-ajo kohtauksessa Timo ja Pirita kääntävät auton parikin kertaa ympäri koska sivunäyttämöt ovat niin pienet ettei autoa voi kääntää ajamalla vaan se on käännettävä nostamalla eikä aikaa ole paljon.

Näyttämön sivussa jokaisen esityksen seuraa järjestäjä-kuiskaaja Henna Mäkelä. Henna varmistaa että kaikki esiintyjät ovat paikalla. Hän myös tarvittaessa kuiskaa (harvemmin kyllä kuiskaus kuuluu eli sanoo ääneen) jos näyttelijät unohtavat repliikkinsä. Kuiskaajan läsnäolo on todella tärkeä. Se antaa varmuuden, että esitys jatkuu vaikka lavalla tapahtuisi näyttelijän pahin painajainen eli bläkäri eli täydellinen muistikatkos.

Oona Sihvonen tekemässä kampausta.
Oona Sihvonen loihtii kampausta.

Valmiissa esityksessä on monta liikkuvaa osaa ja jotta esitys kulkisi katkeamattomana alusta loppuun, jokaisen osa-alueen on toimittava yhteen.

Sinikka Salminen, näyttelijä

Jaa:
Share

Tahti kiristyy ja kovalevy täyttyy.

Musikaali alkaa olemaan pikku hiljaa kasassa. Vielä se ei ole valmis, mutta kaikki elementit ovat olemassa. Enää ne pitää saada toimimaan yhdessä.

Maanantaina työryhmään liittyi neljä muusikkoa. Aluksi kävimme heidän kanssaan läpi jokaisen biisin muutamaan kertaan. Siihen meni noin kaksi harjoitusta. Seuraavaksi lähdimme kahlaamaan koko juttua läpi sillä musikaalissa on paljon enemmän musiikkia kuin pelkästään laulettavat kappaleet ja iskut pitää saada tarkoiksi. Kapellimestari Antti Paranko on alusta saakka ollut harjoituksisssa mukana ja tuntee lavan tapahtumat. Antti laskee kaikki biisit käyntiin ja muutenkin toimii tulkkina lavan ja soittajien välissä sillä bändi on sijoitettu näyttämön molemmille laidoille kolmen metrin korkeuteen eikä näkyvyyttä ja kuuluvuutta välttämättä ole.

Kuvassa kapellimestari Antti Paranko, rumpali Lauri Malin ja näyttelijä Maiju-Riina Huttunen tauolla lämpiössä.
Kuvassa kapellimestari Antti Paranko, rumpali Lauri Malin ja näyttelijä Maiju-Riina Huttunen tauolla lämpiössä.

Nyt ollaan harjoituksissa siinä vaiheessa että kovalevy alkaa olemaan täysi eli muistikapasiteetti alkaa olla käytetty. Tuntuu että mitään uutta ei enää tartu päähän. Kohtausharjoituksissa pienet muutokset eivät enää meinaa jäädä mieleen. Koko jutun hallintaan menee niin paljon aivotilaa. Rämpiessämme musikaalin kakkospuoliskoa bändin kanssa läpi olin totaalisesti unohtanut yhden kohtauksen. En muistanut siitä ennen lavalle menoa oikeastaan mitään. Seisoin sivunäyttämöllä ja tiesin, että seuraavan kohtauksen jälkeen menisin lavalle, mutta aivot tilttasivat niin etten muistanut mitä kohtauksessa tapahtuu. Ihan totaalinen muistikatkos. Mutta päästessäni lavalle ja kohtauksen edetessä muisti palaisi pätkittäin. Ensin muistin että menen pöydän luokse ja kuuntelen puhelimen vastaajassa olevat kolme viestiä, sitten vastanäyttelijä kysyy kysymyksen johon vastaan, sitten toinen vastanäyttelijä tuo postikortin jonka otan käteeni ja niin edespäin. Kaikki asiat olivat siis päässäni muistissa, mutta hetkeä ennen kohtausta olin ihan pihalla. Kovalevy on täynnä. Nyt pitäisi saada paljon toistoa ja koko jutun läpimenoja, että asiat varmistuisivat ja jäisivät lihasmuistiin.

Yhtenä päivänä treenasimme sängyn polttamista. Tai itseasiassa näyttämömestari Timo Lindstén sytyttää sängyn palamaan ja oma tehtäväni on sammuttaa se. Tai jos totta puhutaan niin näyttämömestari myös sammuttaa sängyn, mutta minun tehtäväni on saada tilanne näyttämään siltä, että sammutustyöt hoidan minä. Tulenkäsittely lavalla onkin aina aika spesiaali tilanne. Silloin on pakko tiputtaa roolihahmo hetkeksi ja keskittyä vain ja ainoastaan toimimaan niin kuin on opastettu ja harjoiteltu. Tulen kanssa kun ei voi pelleillä. Lisähaastetta tässä jutussa tuo se, että sängyn palaminen on sävelletty. Eli kaiken on tapahduttava määrämitassa ja musiikin rytmissä. Tärkeintä on kuitenkin pitää itsensä suojassa sillä esimerkiksi hiuslakka jota käytetään kampauksissa syttyy herkästi.

FullSizeR1

FullSizeR2
Sängyn sammutusta.

Perjantaina oli vihdoin ensimmäinen valmistava harjoitus. Läpimenossa oli mukana myös valokuvaaja joka otti kuvat käsiohjelmaa varten ja sen takia kaikilla oli oltava kaikki roolivaatteet, peruukit, kampaukset ja maskit. Viikon aikana kaikki naiset olivat käyneet koemaskissa ja kampauksessa. Esityksissä kampauksista huolehtii kampaaja-maskeeraaja Liisa Sormunen ja häntä avustava Oona Sihvonen, mutta meikeistä huolehtivat näyttelijät itse. Ensimmäistä kertaa kun yrittää jäljitellä itselle suunniteltua meikkiä niin siihen saa äkkiä uppoamaan tunnin, mutta onneksi sekin nopeutuu toistojen kautta.

Esimerkkikuvat naisnäyttelijöiden silmämeikeistä.
Esimerkkikuvat naisnäyttelijöiden silmämeikeistä.

Läpimenosta jäi hyvä olo. On mahtavaa, kun saa uusia oivalluksia keskellä kohtausta. Kaikkia motiiveja ja ajatuksia ei vain voi löytää tekstiä lukemalla ja analysoimalla vaan ne täytyy elää ja kokea lavalla. Välillä harjoituksissa mennään ihan metsään. Voi olla, että jokin kohtaus ei toimi vaikka sitä harjoittelisi kuinka paljon, mutta sitten jokin ajatus loksahtaa paikoilleen ja yhtäkkiä kaikki onkin täysin kirkasta ja loogista. Yleensä ongelma on se, että on ajatellut asiat liian monimutkaisesti. Mitä yksinkertaisempi ja selkeämpi ajatus, sitä paremmin se välittyy myös yleisölle.

Vaaterekit näyttämön takana olevalla käytävällä.
Vaaterekkejä ja peruukkipiste näyttämön takana olevalla käytävällä.

Kulunut viikko oli rankka. Sekä henkisesti että fyysisesti. Jatkuva keskittyminen ja suuret desibelit ovat uuvuttava yhdistelmä. Pää askaroi näytelmän parissa sen verran ahkerasti, että iltaisin on vaikea saada unen päästä kiinni. Mutta se kuuluu tähän vaiheeseen. Vajaa pari viikkoa ensi-iltaan. Tässä vaiheessa ruuvia kiristetään ja juttu alkaa yhteisellä ponnistuksella muotoutumaan esitykseksi. Me olemme juuri nyt todella hyvässä vaiheessa. Perjantain läpimeno oli jo hyvä läpimeno. Joskus tässä vaiheessa voi olla että juttu on aivan levällään. Meillä on hyvin aikaa tehdä viimeiset viilaukset ja varmistukset. Ja tästä eteenpäin meillä on joka päivä läpimeno aina ensi-iltaan saakka.

Sinikka Salminen, näyttelijä

Jaa:
Share

Vaihdot

Musikaalissa on monta tapahtumapaikkaa. Pepan asunto, dubbausstudio, katu, asianajajan toimisto, oikeussali ym. Vaihdot paikasta toiseen tapahtuvat yleensä kohtausten välissä mutta joskus myös kohtausten sisällä ja jotta vaihdot tapahtuisivat mahdollisimman kitkattomasti eikä yleisön tarvitsisi istua liian pitkään pimeässä kuunnellen vaihtomusiikkia ja katsella mustiin pukeutuneita ihmisiä liikuttelemassa lavasteita, niin niitä pitää harjoitella. Huonosti toimivat vaihdot vaikuttavat koko esityksen rytmiin. Mitä sulavammin liikutaan tapahtumapaikasta toiseen, sitä jouhevammin koko juttu etenee.

Kävimme viime viikolla koko musikaalin läpi keskittyen etupäässä juuri vaihtoihin. Se on aikamoista rämpimistä ja vaatii kaikilta pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä kun kohtausten vaihtoja hinkataan uudestaan ja uudestaan. Vaihdoissa pyritään eliminoimaan kaikki turha liike ja kaiken on sujuttava kuin tanssi. On sovittava tarkasti kuka tuo mitäkin lavalle. Mööbeleille on lattiaan merkitty tarkat paikat, jotta ne ovat valojen kannalta oikeassa paikassa. Sen lisäksi pöydät ja sängyt kulkevat renkailla jotka lukitaan jotta esineet pysyvät paikoillaan.

Lattiaan merkitään paikat liikkuville kalusteille.
Lattiaan merkitään paikat liikkuville kalusteille. (2:1 tarkoittaa toisen puoliajan ensimmäistä kohtausta)

Yleensä vaihdot hoitavat näyttämömiehet, mutta koska meillä on niin pieni henkilökunta niin vaihdoissa auttavat myös pukija, rekvisiitan hoitaja ja ne näyttelijät jotka ehtivät. Muunmuassa Pepan asunnossa on niin paljon kalusteita ja isoja elementtejä, että kaikki kynnelle kykenevät osallistuvat niihin vaihtoihin.

Kuva takaa-ajo kohtauksen harjoituksista.
Kuva takaa-ajo kohtauksen harjoituksista.

Tulevana perjantaina on ensimmäinen valmistava harjoitus ja sen vuoksi vaihdot on saatava toimimaan. Keskeytyksiä voi silloin vielä tulla, mutta päätavoitteena on päästä näytelmä läpi. Vasta ensimmäisistä kunnon läpimenoista tiedetään esityksen kesto. Keväällä kellotimme läpimenot, mutta nyt kun mukana on bändi ja ainakin osa vaatteista ja muutenkin kun kohtausten rytmit ovat harjoitusten myötä muuttuneet, niin vasta perjantaina olemme astetta viisaampia keston suhteen. Yleensä ensimmäiset läpimenot ovat pitkiä ja esitys tiivistyy ja lyhenee toiston kautta. Harvemmin joudutaan tekemään mitään radikaaleja lyhennyksiä. Tämä juttu kestää arviolta noin kaksi ja puoli tuntia väliaikoineen.

Harjoituskauteen sisältyy kolme valmistavaa harjoitusta, jossa tärkeimmät olosuhteet ja välineet ovat varsinaisen esityksen kaltaisia. Valmistavien jälkeen tulevat kolme pääharjoitusta jossa lavastus, valaistus, tehosteet, musiikki, avustajat, puvusto, tarpeisto ja muut lopulliseen esitykseen kuuluvat seikat ovat samat kuin esityksessä. Viimeisen pääharjoituksen tulee jatkua kuin esitys. Sitä ei saa keskeyttää.

Pasi Lehtinen asentaa Mikko Töyssylle langatonta mikkiä.
Pasi Lehtinen asentaa Mikko Töyssylle langatonta mikkiä.

Saimme myös langattomat mikrofonit käyttöömme. Mikki teipataan poskeen ja itse lähetin piilotetaan vaatteiden alle ns. mikkipussiin. Mikkivöitä jossa pussi on kiinni on paljon erilaisia niin että lähettimen voi sijoittaa esimerkiksi lapaluiden väliin, reiden ulkosyrjälle tai kylkeen. Lähetin on yllättävän suuri mötikkä ja sen paikka täytyy ajatella niin että se häiritsee mahdollisimman vähän. Jos esimerkiksi jossain kohtauksessa makaa selällään, ei ole erityisen mukavaa jos lähetin on selänpuolella. On hyvä että mikit tulevat käyttöön jo näin aikaisessa vaiheessa, jotta niiden kanssa tottuu olemaan.

Petja Lähde
Petja Lähde näyttelee musikaalissa mm. Ambitea, matadoria, norjalaista ja lääkäriä.

Itse odotan jo malttamattomana läpimenoja. Vasta läpimenoissa asiat selkiytyvät. Kun harjoitellaan yksittäisiä kohtauksia, niihin lähtee aina ns. nollasta. Oikeastihan edellisen kohtauksen tapahtumat vaikuttavat aina seuraavaan ja esityskierrokset voivat olla paljon suuremmat kuin mitä harjoituksissa on ajatellut. Koko jutun läpimenoissa oppii myös säätelemään energiaa. Yhden kohtauksen voi jaksaa paahtaa sata lasissa, mutta kahta ja puolta tuntia ei pysty meuhkaamaan pää punaisena vaan jossain on oltava suvanto kohtia.

Sinikka Salminen, näyttelijä

Jaa:
Share

Kunnonkohotusta ja aivojumppaa.

Apuaaaa, miten tämän kaiken voi muistaa. Edellisessä kirjoituksessa rehvastelin kuinka helppo on oppia repliikit. Mutta sitten se kaikki muu!!! Viime viikolla käytiin läpi ensimmäistä puoliaikaa ja jo keväällä sain paukutettua päähäni repliikit, mutta toinen puolisko jäi vähän hatarammalle pohjalle. Ja nyt kun tämän viikon keskityimme kakkospuoliskon kohtauksiin, niin apua, yhtäkkiä tajusin, että opeteltavaa ja muistettavaa on todella paljon. Ylipäätään hallittavia asioita on niin valtava määrä, että tällä hetkellä tuntuu, etten mitenkään voi muistaa sitä kaikkea. Mekaanisesti repliikkien tankkaus päähän hauki on kala -menetelmällä on vielä iisiä hommaa, mutta sitten siihen päälle pitää lisätä vielä kaikki toiminta. Repliikit pitää oppia ikään kuin kahteen kertaan, ensin vain päntätä päähän, mutta lopullisesti ne jäävät mieleen vasta kun ne pystyy sitomaan liikkeeseen ja näyttämöllisiin tapahtumiin. Ja tuntuu, että tässä kyseisessä näytelmässä on todella paljon tapahtumia. Lavalla ei juurikaan ehdi puhaltamaan tai lepäilemään vaan koko on mentävä eteenpäin.

Viime viikolla äänitimme musikaalia varten mm. roolihenkilö Ivanin puhelinviestit. Kuvassa ohjaaja Maiju Sallas ja näyttelijä Lasse Sandberg.
Viime viikolla äänitimme musikaalia varten mm. roolihenkilö Ivanin puhelinviestit. Kuvassa ohjaaja Maiju Sallas ja näyttelijä Lasse Sandberg.
Sivunäyttämöllä on vielä jonkin verran tilaa. Kuvan vasemmassa alareunassa näyttämömestari Timo Lindstén ja näyttämömies Pirita Kervinen.
Sivunäyttämöllä on vielä jonkin verran tilaa liikkua. Syksyn aikana tila kuitenkin pienenee oleellisesti kun sinne varastoidaan kahden muun näytelmän lavasteet. Kuvan vasemmassa alareunassa näyttämömestari Timo Lindstén ja näyttämömies Pirita Kervinen.

Viime keväänä tuskailin, että mitenkähän kunto kestää, mutta harjoituksissa tehtävä toisto käy aerobisesta treenistä. Toistamme kohtauksia ja lauluja niin monta kertaa, että läpimenot ja esitykset tuntuvat siihen verrattuna jo helpolta, kun kohtaukset mennään vain kertalleen läpi. Mutta ihan rapakunnolla tästä ei selviä. Ei siinä mitään maratonin kaltaista urheilusuoritusta joudu tekemään, mutta kympin juoksulenkki voisi olla jo lähellä. Muutama vuosi sitten teimme Vanaja-saliin Koirien Kalevalan ja se oli todella liikunnallinen esitys. Eräs näyttelijämme käytti sykemittaria ja sen mukaan tämä näyttelijä kulutti yhden esityksen aikana 900 kaloria. En usko että tässä jutussa kuluu ihan noin suuria kalori määriä, mutta ihan pelkillä leposykkeillä siitä ei kyllä selviä.

Joskus jaksoin kovienkin harjoitusten jälkeen lähteä vielä salille, mutta ei tänä päivänä. Olen joka päivä kaatunut harjoitusten jälkeen suoraan sänkyyn ihan naattiina. Roolihenkilöni Pepa on sen verran energinen nainen ja reagoi asioihin isosti, että toistaminen käy kuntoilusta. Ja se on ihanaa. Saa roiskia menemään ilman että täytyisi pidätellä. Ehkä se on myös espanjalainen tempperamentti joka antaa luvan reagoida voimakkaasti ja hermoromahduksen partaallahan tässä ollaan. Ei silloin voi olla liian hillitty.

En ole koskaan aikaisemmin ollut ratikan kyljessä. Olo on kuin Carrie Bradshawlla.
Olen päässyt ratikan kylkeen =)

Kohtaukset menevät harjoituksissa kovalla vauhdilla eteenpäin. Ihanaa kun asiat loksahtelevat paikoilleen ja ymmärtää koko ajan paremmin miksi roolihenkilö toimii niinkuin toimii. Musikaalin teksti on mielestäni loistava ja yksi parhaita tekstejä joita olen päässyt tekemään. Se on todella hauska ja ajoittain hyvinkin farssimainen, mutta koko ajan pinnan alla on oikea ihminen, joka tuntee ja hengittää. Jätetty nainen, joka yrittää selviytyä. Mahtavaa saada näytellä tällaista tekstiä, jossa tapahtuu hengästyttävä määrä asioita ja keskiössä on kuitenkin Pepan tarina. Olen ihan rakastunut tähän hahmoon. Voimakas ja räjähtelevä nainen, joka on kaikessa äärimmäisyydessään todella sympaattinen. Roolihahmo antaa vapauden sellaiseen ilmaisuun, jota en ole aikoihin päässyt näyttämöllä tekemään. Tätä juttua on varmasti ilo esittää.

Ja vielä kun ympärillä on näin ammattitaitoinen ja mukava työporukka. On ihanaa kun asioita ei tarvitse jäädä pohdiskelemaan vaan kaikki lukevat toisiaan ja reagoivat ja tekevät ns. tarjouksia joihin on helppo tarttua ja jotka taas auttavat omassa työskentelyssä. Roolitus on mennyt täydellisesti nappiin. En voisi kuvitella musikaalin hahmoja kenenkään muiden näyttelemiksi. Harjoituksissa on niin hyvä meininki että välillä emme meinaa muistaa pitää edes ruokapausseja.

Sinikka Salminen, näyttelijä

Jaa:
Share

Työn touhussa taas ja edelleen olen sitä mieltä, että tästä tulee paras juttu ikinä.

Syksyn aloitus on teattereissa aina vähän rikkonaista sillä jotkut näyttelijät ovat kesäteattereissa ja kesäteattereiden esityskausi on viime vuosina venynyt pitkälle elokuuhun ja se tarkoittaa sitä että osa näyttelijöistä ei pääse ensimmäisellä viikolla kaikkiin harjoituksiin. Tämä taas aiheuttaa harmaita hiuksia ohjaajalle, joka suunnittelee harjoitusaikataulut. Ei voida harjoitella kuin niitä kohtauksia josta ketään ei puutu, sillä puuttuvan näyttelijän kanssa on turhauttavaa yrittää näytellä. Kummasti pääsimme silti viikon aikana kaikki ykköspuoliskon kohtaukset läpi, vaikkakin hyppien epäkronologisesti kohtauksesta toiseen.

Harjoitukset alkoivat päänäyttämöllä oikeissa lavasteissa, kun keväällä vielä harjoittelimme harjoitussalissa jonka lattiaan oli teipeillä merkitty lavasteiden paikat. Keväällä hahmottelimme kohtauksia ja tansseja, nyt tähtäimessä on kuukauden päässä häämöttävä ensi-ilta ja sen huomaa työtahdissa. Harjoitusilmapiiri on selkeästi päämäärähakuisempaa ja keskittyneempää.

IMG_7207
Tanssiharjoitukset keskeneräisissä lavasteissa.

Kun kaksiosainen työpäivä pyörähtää käyntiin, niin sitä vastaan ei auta taistella. Se imaisee mukaansa ja yhtäkkiä tuntuu kuin kesää ei olisi välissä ollutkaan. Kun käy töissä kaksi kertaa päivässä neljä tuntia kerrallaan, niin mieli ei pääsee irtautumaan jutusta ollenkaan, vaan pää prosessoi kaiken aikaa. Kuulostaa näin kirjoitettuna kauhealta, mutta oikeasti se on aika ihanaa. Saa luvan kanssa humahtaa toiseen maailmaan. Itselläni henkilökohtaisesti tuntui kuitenkin olevan pienoisia käynnistysongelmia. Ihan kuin olisi ollut kokovartalokipsissä ja pää jäässä. Onneksi se ei kestänyt kuin pari ensimmäistä päivää. Jotenkin sain itseni käyntiin ja loppuviikkoon mentäessä olo rentoutui huomattavasti ja sai taas vähän roolihenkilöstään kiinni.

Usein kysytään, miten näytteljät pystyvät muistamaan repliikkinsä. Ainakin omalla kohdallani voin kertoa, että tekstin opetteleminen on yksi helpoimmista asioista työssäni. Hankalampaa on kuulla mitä vastanäyttelijä sanoo ja ymmärtää mitä itse sanoo. Itselläni ei ole koskaan (koputan puuta) ollut vaikeuksia tekstin oppimisessa. Itse asiassa nautin siitä vaiheesta kun tekstiä saa päntätä päähän. Esimerkiksi laulujen sanat. Olin päättänyt kesän aikana opetella kaikkien omien kappaleitteni sanat, sillä tiesin että se helpottaa töiden aloittamista olellisesti kun ei tarvitse enää kantaa nuottipapereita kohtauksissa mukana. Ja kun loppukesästä aloin harjoittella niitä, niin huomasin että osasin ne jo, vaikka keväällä en todellakaan ollut yrittänyt painaa niitä mieleeni. Sanat olivat tarttuneet päähäni vahingossa. Näytelmän tekstiä opettelin jo keväällä ja sen palauttaminen kahden kuukauden tauon jälkeen oli myös yllättävän helppoa.

Muutama vuosi sitten teimme näytelmän nimeltä Deadline. Koko juttu alkoi roolihenkilöni monologilla jonka pääaiheena oli peliteoria ja matemaattiset kaavat. Muistan miten kutkuttavaa oli paukuttaa tekstiä päähän ja hallita niin hankalaa kieltä. Hyvää muistitreeniä oli myös se, kun teatteri koulussa teimme kokonaisen näytelmän italiaksi, vaikka kukaan meistä ei osannut puhua italiaa. Ei edes ohjaaja. Siinä oli muisti koetuksella kun piti muistaa repliikkejä kielellä jota ei osannut. Italiankielinen teksti teki niin syvän muistijäljen, että muistan edelleen siitä pitkiä pätkiä, vaikka normaalisti näytelmien tekstit katovat päästä hyvinkin nopeasti esityskauden päätyttyä.

Elomessujen ulkolavalla
Elomessujen ulkolavalla.

Viikko huipentui Elomessuihin ja Verkatehtaan alue täyttyi kojuista ja messuvieraista. Teatterilla oli avoimet harjoitukset joita halukkaat pääsivät seuraamaan ja ihan mukavasti oli väkeä liikkeellä. Lauantaina meillä oli kolme kertaa 45 minuutin avoimet harjoitukset ja sunnuntaina kaksi kertaa. Molempina päivinä oli myös ulkolavalla vartin mittainen show.

Lunttilaput ulkolavan esitystä varten.
Lunttilaput ulkolavan esitystä varten.

Avoimista harjoituksista jäi hyvä maku suuhun. Yleisön edessä harjoitteleminen ei aina ole ihan yksinkertaista. Toisaalta pitäisi antaa asiasta kiinnostuneille realistinen kuva siitä, miten teatterissa työskennellään, mutta samalla olisi hyvä että yleisö innostuisi näkemästään ja ostaisi lipun nähdäkseen valmiin esityksen. Joskus on käynyt niinkin, että avoimissa harjoituksissa näytellään harjoittelemista tai esitetään valmiita kohtauksia ja sehän ei anna oikeaa kuvaa harjoittelemisesta, sillä joskus harjoitusten seuraaminen voi olla hyvinkin pitkästyttävää, kun hiotaan pieniä yksityiskohtia uudestaan ja uudestaan. Mielestäni me pystyimme viikonlopun aikana harjoittelemaan rennosti yleisön kanssa. Harjoitustilanne oli oikea ja kohtaukset menivät oikeasti eteenpäin.

Hyvillä mielin voi paketoida ensimmäisen työviikon. Nyt voi parin päivän ajan antaa äänen ja kehon levätä. Alkavalla viikolla taitavat olla jo kaikki näyttelijätkin paikalla.

Sinikka Salminen, näyttelijä

Jaa:
Share

Aikalisä

Niin hurahti neljä viikkoa. Juuri kun pääsi alkuun piti lopettaa. Viimeinen viikko huipentui koko jutun läpimenoon, jonka jälkeen söimme jäätelöt ja läksimme kotiin. Nyt juttu muhii alitajunnassa kesän ajan ja elokuussa pääsemme harjoittelemaan päänäyttämölle.

nhp
Lähes koko työryhmä.

Perjantain läpimeno järjestettiin mm. sen takia, että työryhmän tekniikan edustajat näkevät mitä me näyttelijät olemme saaneet aikaan. Esimerkiksi valosuunnittelija Hannu Suutari näkee näyttelijöiden asemia eli missä kohtaa lavalla kukin seisoo missäkin tilanteessa. Toki kaikki asemat tulevat vielä monta kertaa muuttumaan, mutta jotain hahmotelmaa sieltä ehkä pystyy näkemään. Ja ainakin kohtausten tunnelmaa pystyy jo aistimaan. Myös pukusuunnittelija Satu Suutari näkee läpimenoissa miten näyttelijät liikkuvat eli mitä puvuilta vaaditaan, äänisuunnittelija Timo Pönni kuulee kappaleet näyttelijöiden laulamina ja kampaaja-maskeeraja Liisa Sormunen pääsee jatkamaan omaa suunnitteluaan sekä peruukkien ja viiksien tekoa ym. Samalla läpimeno myös videoitiin, jotta taltioinnilta voi syksyllä tarkistaa yksityiskohtia.

Ja vaikka kaikki tietävät että kyseessä on TODELLAKIN harjoitus ja että käsissä on raakile ja että työryhmä ei ole arvostelemassa vaan katsomassa läpimenoa oman työnsä läpi, niin silti se aiheuttaa paineita. Koska oma toive on, että olisi jo valmis, kun ei kuitenkaan ole. Oman keskeneräisyyden sietäminen kuuluu työkuvaan.

Läpimenon jälkeen olo oli ontto. Päällimmäisenä oli harmitus. Harmitus siitä ettei kohtauksia oltu ehditty harjoitella lisää, sillä tämä viikko keskityttiin lauluihin ja tansseihin. Vaikka kuinka olin paukuttanut tekstiä päähän ja miettinyt kohtauksia kotona, niin yksin tätä työtä ei pysty tekemään vaan tilanteet täytyy saada rakentaa vastanäyttelijöiden ja ohjaajan kanssa.

Läpimeno oli kuitenkin tärkeä. Se on varma. Siinä näki miten energiaa täytyy säästää matkan varrella jotta jaksaa loppuun saakka. Samoin näkee jo vähän pitkää linjaa eli mitä asioita pitää näytellä missäkin kohtauksessa niin etteivät motiivit unohdu matkan varrella. Koko ajan ei tarvitse alleviivata roolihenkilönsä mielentilaa vaan sitä täytyy annostella niin, että katsoja pysyy kärryillä siitä mitä henkilön päässä tapahtuu.

Nämä yliheitot ovat siitä mukavia että kesä on kuin aikalisä jonka aikana saa etäisyyttä asioihin ja elokuussa pääsee starttaamaan tuoreilla aivoilla. Ja jos joku ihmettelee näyttelijöiden pitkää kesälomaa, niin se johtuu siitä, että talvella teemme kuusipäiväistä viikkoa eli sunnuntai on meidän viikonloppumme.

Matti Leino ja Sinikka Salminen trailerin kuvauksissa
Matti Leino ja Sinikka Salminen trailerin kuvauksissa.

Ihan kokonaan loma ei vielä alkanut vaan maanantaina kuvasimme vielä trailerin teatterin nettisivuja varten. Kuvaukset olivat mahtava tapa lopettaa tämä harjoitusperiodi sillä siitä sai esimakua mitä tuleman pitää, kun kuvauksia varten päänäyttämölle oli rakennettu Eira Lähteisen suunnittelema lavastus. Ja vaikka se ei vielä ollutkaan valmis niin silti näkee jo, että siitä tulee hieno ja tyylikäs. Myös se minkälaisen hahmon puvusto ja kampaaja-maskeeraaja minulle loivat oli jotain ihan käsittämätöntä. En meinannut tunnistaa itseäni peilistä. Kuvasimme musiikki videon Yliannos rakkautta -kappaleelle ja hauskaa oli. Saa nähdä mitä videovastaavamme Veikko Pulli saa materiaalista irti. Jännityksellä jään odottamaan. Niin ja bändikin oli ensimmäistä kertaa mukana. Seuraavan kerran heitä näkeekin vasta muutama viikko ennen ensi-iltaa.

Neljä viikkoa on takana ja mieli on levollinen. Paljon täytyy vielä harjoitella ennenkuin juttu on valmis, mutta aikaakin onneksi on. Olisihan se turhauttavaa jos esitys olisi jo nyt loistokunnossa ja syksyn viikot menisivät peukaloiden pyörittelyksi ja ensi-illan odotteluksi. Luuranko on pystyssä. Syksyllä asetellaan sisuskalut oikeille kohdilleen. Mutta hitsit, miten hieno juttu tästä tulee!

Sinikka Salminen

Jaa:
Share